Resorptioleesiot (FORL=Feline odontoclastic resorptive lesions) ovat yleisiä kotikissojen hammasongelmia. Vastaavia muutoksia on havaittu myös villikissoilla. Leesioiden alkusyytä ei tiedetä. Hampaan tietyt solut (odontoclastit) ovat tällöin aktivoituneet ja resorboivat eli ikään kuin "syövät" hampaan kovaa kudosta. Ne tuhoavat ienrajan alla hampaan juuren alueella sementtiä ja hammasluuta. Ienrajan päällä hampaan kruunuosassa sementin tilalla on kova ja sileä kiille. Kiilteen alla on hammasluu.

Resorboituminen tapahtuu aluksi yleensä ienrajan alla, tällöin muutoksia ei voi silmin havaita. Sementti ja hammasluu häviävät ja ikään kuin sulautuvat hammasta ympäröivään leukaluuhun. Nämä muutokset eivät ole kipeitä.

Vähitellen resorboituminen etenee kohti hampaan kruunun hammasluuta ja lopuksi kiilteeseen asti. Tällöin ienrajaan muodostuu pieniä silmin havaittavia syöpymäalueita. Resorboituminen etenee siten, että viimein muodostuu yhteys hampaan ytimeen. Näin pitkälle edenneet muutokset ovat erittäin kipeitä. Tilaa voi kuvailla pahaksi hammasmurtumaksi, joita on yleensä useassa hampaassa samanaikaisesti. Mikäli resorptioleesioita ei hoideta, hammas häviää vähitellen kokonaan ja ien kasvaa muutoksen päälle. Nämä eivät ole enää kipeitä eivätkä vaadi hoitoa.

Resorptioleesioiden hoito on tapauksesta riippuen joko kipeän/kipeiden hampaiden poisto tai kruunuamputaatio. Hoitomuoto varmistetaan röntgenkuvauksella. Taudin alkusyytä ei tiedetä ja siten ennaltaehkäisy on mahdotonta.

Aiheuttaja

• Retrovirus, samantyyppinen virus kun ihmisten HIV.
• Ei tartu ihmiseen.
• Tarttuu kissasta toiseen puremahaavojen välityksellä. Tämän vuoksi tyypilliset infektoituneet kissat ovat vapaasti ulkona kulkevia uroskissoja, jotka ovat saaneet puremahaavan reviirikiistojen yhteydessä.
• Voi tarttua myös emosta pentuihin jo kohdussa tai imetyksen aikana

Oireet

• FIV heikentää elimistön immuunivastetta ja altistaa kissan näin ollen sekalaisille tulehduksille ja kasvainsairauksille.
• Infektio on kolmivaiheinen:
• Akuutti vaihe (noin 1-2 viikkoa): kuume, väsymys, suurentuneet imusolmukkeet, suu- ja suolisto-oireita,
• oireeton välivaihe (jopa 10 vuotta),
• terminaalivaihe: laihtuminen, krooniset suu- ja ylähengitystietulehdukset, muut krooniset sairaudet, kasvainsairaudet.

Diagnoosi

• Mahdollinen altistuminen ja kliiniset oireet.
• Positiivinen FIV vasta-ainetesti.
• Testi on positiivinen yleensä muutaman viikon kuluttua saadusta infektiosta, joskus tähän voi kuitenkin mennä kuukausia.
• Pennuille voi vasta-aineita siirtyä emosta ilman, että pentu on infektoitunut. Positiivisen tuloksen saanut pentu tulee testata uudestaan 6kk ja 12kk iässä.

Hoito

• FIV infektioon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, kyseessä on tukihoito.
• FIV infektiota vastaan ei ole olemassa vielä rokotetta saatavilla.
• Interferonihoitoa voidaan käyttää immuunivastetta parantamaan.
• Suurelta osin hoito suuntautuu FIV infektiosta johtuvia sekundaarisia tulehduksia / sairauksia vastaan.
• Oireeton FIV positiivinen kissa tulee madottaa ja rokottaa muita taudinaiheuttajia vastaan säännöllisesti hyvän yleiskunnon ylläpitämiseksi.

Ennaltaehkäisy

• Kissojen pitäminen valvotuissa oloissa, ulkoileminen vain kytkettynä / valvottuna.
• FIV positiivisen kissan eristäminen muista.

Ennuste

• FIV positiivinen kissa voi elää hyvän ja pitkän elämän, positiivinen testitulos ei ole syy luopua kissasta.
• FIV positiivisen kissan tulee käydä säännöllisesti (puolivuosittain) eläinlääkärin vastaanotolla perusteellisessa terveystarkastuksessa, jotta mahdollisiin sekundaarisiin infektioihin päästään puuttumaan ajoissa.
• Terminaalivaiheessa sairauden ennuste on huono, tällöin tauti johtaa aina kuolemaan.

Aiheuttaja

• Herpesvirus (FHV-1, feline herpesvirus)
• Yleinen virus, laajalle levinnyt, myös villikissoilla, ei tartu ihmiseen.
• Leviää pisaratartuntana sairastuneen kissan silmä- ja sieraineritteistä.

Oireet

• Akuutti ylähengitystieinfektio: aivastelu, silmän sidekalvotulehdus, haavainen sarveiskalvon tulehdus.
• Kuumetta ja ruokahaluttomuutta (ei aina)
• Pennuilla vakava, jopa kuolemaan johtava keuhkokuumeen mahdollisuus.

Diagnoosi

• Diagnoosi tehdään kliinisten oireiden ja näytteistä (silmän sidekalvolta, suun limakalvolta) tehtävän viljelyn tai PCR-testin perusteella.
• Serologisia testejä (verestä tutkittavat vasta-aineet) ei suositella.

Hoito

• Virusinfektioon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, kyseessä on tukihoito.
• Virusinfektio komplisoituu usein bakteeritulehduksella, jolloin lääkityksenä antibiootti suun kautta ja paikallisesti silmätipat silmiin.
• Herpesviruksen hoitoon voidaan käyttää lysiiniä (aminohappo) ja interterferonivalmisteita.
• Koska sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, on ennaltaehkäisy ensiarvoisen tärkeää-> säännölliset flunssarokotukset.

Rokotussuositukset

• Pennut rokotetaan 9 ja 12 viikon ikäisinä, tehoste yhden vuoden iässä.
• Tämän jälkeen tehosterokote vuosittain.
• Jos kissa on sisäkissa ilman kontaktia muihin kissoihin, riittää tehosterokotus kolmen vuoden välein.
• Sairastuminen ei anna immuniteettia jatkossa, myös infektiosta parantuneet kissat tulee rokottaa.
• Rokotesuoja ei ole 100%, infektio ja oireisto kuitenkin selvästi lievempi rokotetulla kissalla.

Ennuste

• Suurin osa kissoista paranee 1-2 viikon aikana oireettomiksi.
• Vakavista silmän sarveiskalvon tulehduksista voi jäädä kissalle pysyvää haittaa.
• Suuri osa kissoista jää viruksen oireettomiksi kantajiksi. Nämä kissat oireilevat ja erittävät virusta yleiskunnon laskiessa esim. stressin tai taustalla olevan muun sairauden vuoksi.

Aiheuttaja

• Calicivirus (FCV, feline calicivirus)
• Yleinen virus, laajalle levinnyt kissoilla, ei tartu ihmiseen.
• Viruksella monta serotyyppiä, virunlenssi eri kannoissa vaihtelee.
• Leviää pisaratartuntana sairastuneen kissan silmä- ja sieraineritteistä.
• Melko kestävä virus, voi tarttua myös epäsuorasti kontaminoituneen pinnan välityksellä.
• Pohjois-Amerikassa ja Englannissa on tavattu myös vakavampaa systeemistä muotoa, mikä aiheuttaa ns.virulent systemic feline calicivirus disease, tämä sairastuttaa erityisesti aikuisia kissoja ja jopa 50% sairastuneista menehtyy.

Oireet

• Akuutti ylähengitystieinfektio, haavaumat suussa, kuume.
• Mahdollisesti myös niveltulehdusta, ruokahaluttomuutta liittyen suun haavaumiin.
• Pennuilla vakavan, jopa fataalin keuhkokuumeen mahdollisuus.
• Krooninen ien- ja suutulehdus.
• Oireiden vakavuus liittyy kyseisen viruskannan virulenssiin ja kissan ikään.
• Vakavassa muodossa erityisenä oireena on voimakas pään ja niskan turvotus.

Diagnoosi

• Diagnoosi tehdään kliinisten oireiden ja näytteistä (silmän sidekalvolta, suun limakalvolta) tehtävän viljelyn tai PCR-testin perusteella.
• Serologisia testejä (verestä tutkittavat vasta-aineet) ei suositella.

Hoito

• Virusinfektioon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, kyseessä on tukihoito.
• Virusinfektio komplisoituu usein bakteeritulehduksella, jolloin lääkityksenä antibiootti suun kautta ja paikallisesti silmätipat silmiin.
• Interferonivalmisteita voidaan käyttää.
• Koska sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, on ennaltaehkäisy ensiarvoisen tärkeää säännölliset flunssarokotukset.

Rokotussuositukset

• Pennut rokotetaan 9 ja 12 viikon ikäisinä, tehoste yhden vuoden iässä.
• Jos pennulla suuri riski sairastua (esim. infektoitunut kissala) suositellaan tehosterokotusta vielä 16 viikon iässä.
• Tämän jälkeen tehosterokote vuosittain.
• Jos kissa on sisäkissa ilman kontaktia muihin kissoihin, riittää tehosterokotus kolmen vuoden välein.
• Sairastuminen ei anna immuniteettia jatkossa, myös infektiosta parantuneet kissat tulee rokottaa.
• Rokotesuoja ei ole 100%, infektio ja oireisto kuitenkin selvästi lievempi rokotetulla kissalla.

Ennuste

• Suurin osa kissoista paranee 1-2 viikon aikana oireettomiksi.
• Ien- ja suutulehdukset voivat jäädä kroonisiksi.
• Osa kissoista jää viruksen kantajiksi ja voi levittää virusta eritteissään.

Etiologia

• Kissalla tavallisimmin sekundaarinen eli johtuu taustalla olevasta muusta sairaudesta.
• Tavallisin taustasyy on krooninen munuaisten vajaatoiminta tai kilpirauhasen liikatoiminta ja siitä johtuva sydänsairaus.
• Edellämainitut sairaudet esiintyvät tavallisimmin vanhoilla kissoilla, minkä vuoksi myös korkea verenpaine on tavallisin vanhalla kissalla, sairastuneiden keski-ikä on noin 15 vuotta.
• On raportteja myös kissan primaarisesta verenpainetaudista, mutta tämä on harvinaista (ihmisillä tavallista).

Oireet

• Akuutti sokeutuminen, mikä johtuu verkkokalvon verenvuodosta ja mahdollisesta irtoamisesta.
• Yöllinen levottomuus, huutaminen.
• Runsas juominen ja virtsaaminen (liittyvät taustalla tavallisesti olevaan munuaissairauteen).

Löydökset

• Kohonnut verenpaine (systolinen > 180 mmHg, diastolinen > 100 mmHg).
• Veri- ja virtsanäytteessä mahdolliseen taustalla olevaan sairauteen viittaavat löydökset.

Hoito

• Verenpainelääkitys
• Säännölliset kontrollikäynnit. Alkuun tiheämmin (1-2 viikon välein), kunnes sopiva lääkeannos löydetään. Jatkossa 3-6 kuukauden välein.
• Taustalla olevien sairauksien hoitaminen.

Ennuste

• Ennuste säännöllisellä lääkityksellä olevalle kissalle on hyvä.
• Nopea hoitoon hakeutuminen ja lääkityksen aloittaminen antaa sokeutuneellekin kissalle melko hyvän ennusteen näön palautumiselle ainakin osittain.

Etiologia

• Kissojen tavallisin endokrinologinen sairaus.
• Kilpirauhashormonin liikatuotanto aiheuttaa elimistön käymisen ylikierroksilla.
• 98 - 99 % tapauksista taustalla on toiminnallinen liikakasvu, vain 1 - 2 % tapauksista taustalla on kasvainsairaus.
• Sairaus koskettaa vanhoja kissoja, sairastuneiden keski-ikä on noin 13 vuotta.

Oireet

• Laihtuminen kovasta ruokahalusta huolimatta.
• Runsas juominen ja virtsaaminen.
• Oksentelu ja ripulointi.
• Lisääntynyt aktiivisuus.
• 5 - 10 % sairastuneista kissoista oireilevat täysin vastakkaisesti: väsymys, heikkous, ruokahaluttomuus.

Löydökset

• Palpatorisesti voi tuntua suurentunut kilpirauhanen.
• Klinikalla tutkittavissa verinäytteissä todetaan usein toisen maksa-arvon nousu. Tämä on reaktiivista kilpirauhasen liikatoiminnalle ja arvo palautuu normaaliksi, kunhan kilpirauhasta lääkitään.
• Kohonnut kilpirauhasarvo verinäytteessä.
• Mahdollisesti kohonnut verenpaine sekundaarisesta kardiomyopatiasta johtuen.

Hoito

• Kilpirauhasta suppressoiva lääkehoito, kahdesti vuorokaudessa, loppuiän lääkitys.
• Kilpirauhanen voidaan myös poistaa kirurgisesti, mutta leikkauksessa on riskinsä ja mahdollinen lisäkilpirauhasten vahingoittaminen samalla aiheuttaa ongelmia elimistön kalsiumaineenvaihdunnassa.
• Radiojodihoito.
• Säännölliset kilpirauhaskontrollit lääkityksen aloittamisen jälkeen: alkuun 1-2 kuukauden välein, jatkossa 3 - 6 kuukauden välein .

Ennuste

• Ennuste säännöllisellä lääkityksellä olevalle kissalle on hyvä.
• Ennustetta heikentää mahdollinen samanaikainen muu sairaus esim. munuaisten vajaatoiminta, mikä on myös vanhoilla kissoilla hyvin tyypillinen.

Etiologia

• Tavallisin vanhan kissan munuaissairaus.
• Rappeumasairaus, ikääntymiseen liittyvä, yhtä yksittäistä aiheuttajaa ei voida nimittää.

Oireet

• Oireet ovat hyvin moninaiset, sillä munuaisella on monta tärkeää tehtävää: kuona-aineiden poisto elimistöstä, elimistön neste- elektrolyytti- ja happo-emästasapainon säätely, verenpaineen säätely, punasolutuotannon säätely.
• Tavallisimmat oireet ovat laihtuminen, runsas juominen, runsas virtsaaminen.
• Väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu.
• Korkeasta verenpaineesta saattaa seurata näön menetys, alhaisesta kaliumista saattaa seurata neurologisia oireita.

Löydökset

• Verinäytteessä kohonneet munuaisarvot, mahdollinen anemia, elektrolyyttimuutokset.
• Virtsanäytteessä alhainen virtsan ominaispaino.
• Palpatorisesti ja ultraäänen avulla havaitaan usein munuaisten pienehkö koko.
• Mahdollisesti korkea verenpaine.

Hoito

• Kyseessä on rappeumasairaus, mitä ei voida parantaa.
• Tukihoidolla voidaan hidastaa taudin etenemistä ja parantaa kissan vointia.
• Munuaisvikaiselle kissalle suunniteltu ruokavalio.
• Nesteytys.
• Hypokalemian (kaliumin puute) hoito kaliumlisällä.
• Hyperfosfatemian hoito fosforin sitojalla.
• Hypertension (korkea verenpaine) hoito verenpainelääkityksellä.
• Ruokahaluttomuuden hoito ruokahalua parantavalla lääkityksellä.
• Oksentelun hoito pahoinvointia lievittävällä lääkityksellä.
• Säännölliset kontrollit ovat ensiarvoisen tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta, kontrollikäynnit potilaskohtaisesti arvioituna noin 1-6 kuukauden välein.

Ennuste

• Kyseessä on parantumaton sairaus.
• Lievillä oireilla ja hyvällä hoidolla kissalla voi olla vielä monta mukavaa vuotta edessä.
• Voimakkaat oireet ja korkeat laboratorioarvot heikentävät ennustetta.