Resorptioleesiot (FORL=Feline odontoclastic resorptive lesions) ovat yleisiä kotikissojen hammasongelmia. Vastaavia muutoksia on havaittu myös villikissoilla. Leesioiden alkusyytä ei tiedetä. Hampaan tietyt solut (odontoclastit) ovat tällöin aktivoituneet ja resorboivat eli ikään kuin "syövät" hampaan kovaa kudosta. Ne tuhoavat ienrajan alla hampaan juuren alueella sementtiä ja hammasluuta. Ienrajan päällä hampaan kruunuosassa sementin tilalla on kova ja sileä kiille. Kiilteen alla on hammasluu.
Resorboituminen tapahtuu aluksi yleensä ienrajan alla, tällöin muutoksia ei voi silmin havaita. Sementti ja hammasluu häviävät ja ikään kuin sulautuvat hammasta ympäröivään leukaluuhun. Nämä muutokset eivät ole kipeitä.
Vähitellen resorboituminen etenee kohti hampaan kruunun hammasluuta ja lopuksi kiilteeseen asti. Tällöin ienrajaan muodostuu pieniä silmin havaittavia syöpymäalueita. Resorboituminen etenee siten, että viimein muodostuu yhteys hampaan ytimeen. Näin pitkälle edenneet muutokset ovat erittäin kipeitä. Tilaa voi kuvailla pahaksi hammasmurtumaksi, joita on yleensä useassa hampaassa samanaikaisesti. Mikäli resorptioleesioita ei hoideta, hammas häviää vähitellen kokonaan ja ien kasvaa muutoksen päälle. Nämä eivät ole enää kipeitä eivätkä vaadi hoitoa.
Resorptioleesioiden hoito on tapauksesta riippuen joko kipeän/kipeiden hampaiden poisto tai kruunuamputaatio. Hoitomuoto varmistetaan röntgenkuvauksella. Taudin alkusyytä ei tiedetä ja siten ennaltaehkäisy on mahdotonta.